Mieli lepää Simosenpolulla

Suot ovat tärkeä ja kuvaava osa Koillismaan luontoa. Taivalkosken kunta on tehnyt mittavan työn rakentaessaan ja kunnostaessaan Jokijärven Simosenpolun, johon monimuotoisen metsäpolkuverkoston lisäksi kuuluu soitten ylityksiä pitkospuita pitkin. Reitti
on merkitty puihin maalatuilla keltaoransseilla merkeillä. Reitille voi lähteä joko Romppaisensalmen levähdyspaikalta, Saijan lomakartanosta, Kallioniemestä
tai Simosentien varresta. Lyhyin pätkä kulkee pitkospuita pitkin Romppaisensalmesta Kallioniemeen. Jo silläkin pätkällä kuljetaan Kalle Päätalon kirjoista tutuilla paikoilla, kuten Riitun hillasoilla ja Jaamantiellä. Rengasreitin pituus on noin kahdeksan kilometriä. Romppaisen ja Kallioniemen väli on noin puolitoista
kilometriä.

Opaskyltit ilmoittavat säännöllisin välein matkan seuraavaan kohteeseen. Simosentieltä lähdettäessä ensimmäinen pysähdyspaikka on vanha Niittysauna, jota on tarvittu, kun on lähdetty viikoksikin suoniityille heinätöihin. Isosuon keskellä on torni, viehättävä
levähdyspaikka, josta voi kaikessa rauhassa ihastella näkymiä ja kuunnella hiljaisuutta. Tyrälammen lintutorniin voi kiivetä ja sen penkeillä on leppoisaa viettää pieni tauko odotellen, näkyisikö lammen vakituisia lintuasukkaita. Reitillä kerrotaan pienissä tauluissa entisajan elämäntavoista. Reitti ylittää Tyräjoen
kaksi kertaa, toinen heti niittysaunan jälkeen ja toinen Siikaniemen laavun lähellä. Kumpikin ”huokausten silta” on ihanteellinen paikka ihailla kaunista jokea, sen varrella olevia kasveja tai joessa uiskentelevia kaloja ja
vesilintuja.

Keväällä suot kukkivat. Tupasvilla, raate, suokukka, rentukka ja suopursu luovat vertaansa vailla olevan
väriloiston ja tuoksun sammalpeitteisen suon seassa. Kesällä ja syksyllä reitin varrella voi pistellä suuhunsa hilloja, mustikoita, puolukoita, juolukoita ja
variksenmarjoja.

Simosenpolku on reitti, joka kannattaa ehdottomasti kiertää kaikessa rauhassa pienten eväiden kanssa. Reitti on suhteellisen helppokulkuinen ja erityisesti pitkospuuosuudet ovat loistavassa kunnossa. Useimmiten polun voi kulkea lenkkitossuilla, mutta sateisina kesinä ja syksyinä on syytä varautua vettä pitävillä jalkineilla.