Jokijärven kyläseura

Jokijärven kyläseuran alue käsittää noin 20 kilometriä Jokijärventien vartta, Pää-Jokijärven lisäksi siihen kuuluvat myös Tyrämäki ja Isokumpu.
Koillismaalla asutus on perinteisesti keskittynyt vesistöjen varsille. Jokijärven rannoilla Päävaaran, Mannisenniemen, Hilturannan ja järven etelärannalla olevan Simosen alueilla on vuosisatojen ikäistä kylämaisemaa taloineen, ulkorakennuksineen ja rantaan viettävine peltoineen.
 
Kylämaisema muuttuu jatkuvasti, kuten kaikkialla muuallakin. Peltoja metsittyy ja uusia raivataan, uusia taloja rakennetaan. Rantamaisemiin on viime vuosikymmeninä vaikuttanut eniten kesämökki-
rakentaminen.

TYRÄMÄKI

Tyrämäen kylätien varteen sijoittuvat talot muodostavat Koillismaan oloissa harvinaisen tiiviin rakennuskokonaisuuden. Maatalous - ennen kaikkea lypsykarjatalous - on säilynyt kaikkein vahvimpana juuri Tyrämäellä.
Tyrämäen maamiesseuran omistama, 30-luvun loppupuolella perustettu kylämuseo on yksi Pohjois-Suomen vanhimpia kotiseutumuseoita. Menneiden vuosisatojen esineistö on saanut arvoisensa sijoituspaikan, yli kolmesataa vuotta vanhan aitan
Koko maisema, viljelykset ja rakennukset sekä Tyräjärvi monine saarineen avautuvat parhaiten nähtäväksi mäen laella sijaitsevasta tuulimyllystä.
Tuulimylly on siirretty nykyiselle paikalleen 1800-luvun loppupuolella. Viimeksi sitä on käytetty jauhamiseen 1920-luvulla. Sota-aikana myllyssä on pidetty ilmavartiota, jolloin siitä on purettu siivet ja muukin jauhamiskoneisto sekä tehty joka seinälle ikkuna-aukko. Uudet siivet mylly on saanut moneen otteeseen, mutta tällähetkellä myllyssä ei ole siipiä. Nyt onkin mietinnässä kunnostetaanko mylly alkuperäiseen tarkoitukseensa vai varustetaanko se sodanaikaisella käytössä olleella varustuksella.
 
ISOKUMPU

Isokummun seutu poikkeaa Jokijärven ympäristöstä ja Tyrämäestä ennen kaikkea siinä, että asutusta kokoava vesistö puuttuu. Talot ovat yksittäin tai muutaman ryhmissä lähinnä pitkin Jokijärventien vartta.
 
Jatkosodan aikana saksalaiset rakensivat kapearaiteista rautatietä Hyrynsalmelta Taivalkosken kautta Kuusamoon, tavoitteenaan Muurmannin rata. Työvoimana oli miehitetyistä maista pakko-otettuja ns. työvelvollisia, saksalaiseen rangaistuskomppaniaan kuuluneita vankeja sekä venäläisiä sotavankeja. Rata ylitti Jokijärventien Isossakummussa, jossa oli asema ja vankileiri. Vankeja kuoli paljon ja moni sai hautansa ratapenkasta, mikä antoi työmaalle Kuoleman radan liikanimen.

Radan pohja on nykyisin paikallistienä. Etelään, Hepokankaan suuntaan mentäessä ratapenkan tueksi pantujen tolppien päät tuntuvat vielä paikoitellen auton renkaissa. Joidenkin rakennusten pohjia on vielä näkyvissä. Paikalla on opastustaulu sekä kenttäradan uhrien muistomerkki.
 
 
 
Jokijärvi, kuten Pohjois-Suomen maaseutu yleensäkin, on kärsinyt autioitumisesta ja väestön ikääntymisestä, mutta ei niin pahoin kuin monet muut kylät. Maa- ja metsätalous työllistävät edelleen, mutta tärkeämmäksi leivänantajaksi ovat nousseet palvelu- ja teollisuustyö joko kuntakeskuksessa tai omalla kylällä.
Tänä päivänä Jokijärven alueella asuu yli 350 ihmistä noin 140 taloudessa, kesäaikaan elämää lisäksi vilkastuttavat reilun sadan kesämökin asukkaat.
Väljä asuinympäristö ja lyhyt matka kuntakeskukseen houkuttelevat jatkuvasti uusia muuttajia.
Kyläseuran lisäksi alueella toimii muun muassa 4H-yhdistys, kalastuskunta ja metsästysseuroja, Tyrämäen maamiesseura sekä Isokummun maa- ja kotitalousseura.
Kyläseuran keskeiseksi toimipaikaksi on tullut Jokijärven koulu, jossa opetustoiminta loppui vuoden 1998 keväällä. Kylätaloksi muuttuneella kansakoululla pidetään jokijärveläisten tilaisuuksia, kansalaisopiston kursseja, hirvipeijaisia, syntymäpäiviä ym.